Ahaso Tmi / Outi Aihkisalo

14/07/2025

Edullisia satuloita!

🩶 2 kpl vanhempia Top Reitereita:
Yhdessä 450€, erikseen 250€/kpl.

Kuvat 1-4 yhdestä Top Reiterista ja kuvat 5-7 toisesta. Molemmissa paneelinpituus sama.

🌱 Ei merkintää tuumakoosta, m***a valistunut arvaus molemmissa 17,5
🌱 Villatoppaukset
🌱 Hyvät polvituet
🌱 Kapeahkoja edestä, nämä menisi hyvin vaikka lämminverisellekin!
🌱 Tosi pehmeitä istua!

🩶 Synteettinen Wintec yleissatula
150€. Kuvat 8-11.

🌱 Istuinkoko 17,5,
🌱 Varsin soiva peli vielä käyttöön!
🌱 Siirrettävät polvituet
🌱 Ei mahdollisuutta muokata itse toppauspaloilla, m***a todennäköisesti ilmatäytteinen

🩶 Vanha Wintec synteettinen askellajisatula
50€. Kuvat 12-15.

🌱 Käyttöön tai lasten leikkeihin

Pirkanmaan alueella sovitus onnistuu polttoainekuluja vastaan. Kulkeutuu myös Kuopioon tai Helsinkiin (ja kaikkialle näiden välillä). Suoralla kaupalla lähetän myös mielelläni, tällöin lisätään lähetyskulut.

16/06/2025

🇬🇧
About 15,5 years ago did send me a text message (yes, videos were not so common) from Iceland and it said:

”I have a nice black gelding, 5 yo. You will like him.”

I answered:

”Ok, send him!”

Today Kolviður frà celebrated his 20th birthday with friends and family! 😍 Kolviður aka Kinkku (ham in english.. 😅) still lives with the same family and .dressagee I sold him after few months in Finland! ❤️

The nickname? Funny story!

The moment we wrote the sales contract, Kolviður started to run away, when someone tried to catch him from the paddock. 🤭 I swear he behaved before that! 😂

It was january and about -20 degrees. Annukka and I tried to catch him and his new owner made a big declaration: ”If you won’t start to behave right now, I will make a ham (Kinkku) out of you and eat you!”

Hi will remain Kinkku till the end. 😅❤️

One of the best horses! Competes still with his younger onwer in fourgait and tölt, but also in dressage and also has done some show jumping!

Congratulations Kinkku! 🤩

09/01/2025

Moni kasarilla (ja vähän ennenkin) syntynyt muistaa, kun viikkorahan kanssa käytiin ostamassa kioskista karkkia. Otettiin 20 pennillä punaisia ja 60 pennillä tai jopa markalla niitä yksiä mustia. Mä otin muuten aina vain hedelmäkarkkeja, välillä vähän kirpeitäkin.

Nyt me pistettiin pystyyn porukalla oma Kioski!

Meidän kioskista ei ainakaan vielä saa karkkia, m***a vaikka ja vallan mitä markkinoinnin, viestinnän ja liiketoiminnan kehittämisen saralla. Ehkä tehdään karkkiakin joskus, jännä nähä!

Mä rakastan uuden kehittämistä ja sytyn siitä, etten varmaksi tiedä, mihin joku polku vie. Kun Kristiina Paananen yhden ihan muuta asiaa koskeneen palaverin jälkeen viime keväänä kysyi, että kiinnostelisiko lähteä mukaan ja syksyllä esitteli muun tiimin, mietin, että nyt on kova juttu tulossa!

Kuvassa on ydintiimi, jonka kanssa tehdään markkinointia, lanseerauksia, viestintää, visuja ja ilmeitä, suunnitelmia, konseptointeja sekä koulutuksia. Kristiinan lisäksi hommassa on mukana Mikko Meriläinen, Antti Hietala, Jenna Suhonen ja Li Virtanen sekä muutama muu taustalla vaikuttava timanttisen taitava osakas.

Olen vieläkin aika sanaton, että olen päässyt tällaiseen porukkaan mukaan ja sain tänään kirjoittaa Linkkariin uudeksi titteliksi liiketoimintajohtaja. Nyt on tilattu hyvää duunia, aletaan toimittamaan!

Vanhat työjutut pysyy edelleen mukana, eli Koiraliikuntametsää kehitetään eteenpäin ja jonkun verran vielä hevospuolellakin opetan ja ratsutan. Sopiva kombo tietokoneella istumista ja tallilla tai metsässä olemista pitää arjen mulle sopivana.

Ja loppuun sitten se call to action:

Jos sulla on mitä vaan tarpeita markkinoinnin, ilmeen, viestinnän, tapahtumien, tuotteiden tai liiketoiminnan konseptoinnin saralla, me Projektikonttori Kioskissa voidaan jeesiä! Meille tullessa kynnys on matala, m***a laatu korkea.

22/09/2024

Huh, että on ollut haipakkaa! 🤩

Meidän uusin firma Ahoa Oy on ollut pystyssä maaliskuusta ja putiikki, eli Koiraliikuntametsä Vire Nokialla auki heinäkuun puolesta välistä ja nyt oltiin jo kolmatta kertaa mediassa esillä! 🚀

Koko idea lähti konkretisoitumaan viime marraskuussa kun Anninan kanssa sitä viriteltiin kampaajan penkissä. Nykyään vastaan Vireen markkinoinnista muiden yrittäjyyteen liittyvien hommien lisäksi.

Haluttiin tehdä jotain, mitä ei ole vielä tehty. Yhdistää omistajan liikunta ja koirien hyvinvointi ja näin tuoda hyvää molempien arkeen.

Kehiteltiin uniikki konsepti, joka tarjoaa omistajalle liikuntamahdollisuudet ja personal trainerin vinkit liikkeiden suorittamiseen. Samalla kun koira saa olla just niin koira, kuin itse haluaa.

Ja tämä konsepti on otettu vastaan todella hienosti! Palaute on ollut positiivista ja muutamista kehitysehdotuksista on otettu onkeemme.

Nyt lähdetään pian pohtimaan, miten voitaisiin valloittaa maailma tämän konseptin kanssa. Tai no Suomi nyt ensimmäiseksi, katsotaan sitä maailmaa sitten. Jos hyvin käy, voidaan hyvässä VIREessä olla muissakin kaupungeissa! 🔮

19/05/2024

Tämä. Isosti. 👇

Sanon nyt ääneen, että meiltä puuttuu hevosalan etuja oikeasti ajava järjestö. Sellainen, joka osaa lobata hevosalan yritysten puolesta päättäjien suuntaan.

Jos ei ole hevosalan yrityksiä, missä lapset oppivat ratsastamaan turvallisesti ja ohjatusti? Missä virkistytään työpaikan tyhytapahtumassa? Missä päästään opettelemaan hevosmiestaitoja ja kasvatetaan uusia hevosia, jotta niitä on jatkossakin?

Viikottain kuulen uutisia lopettavista talleista. Se on pelottava suuntaus. Yrittäjät ovat puristuksissa kustannusten nousun, oman jaksamisen ja tämän hetken hyvin voimakkaan eettisen keskustelun välissä. Vaikka moni toimii hevosen parhaaksi, tämän päivän keskustelu saa monen tuntemaan itsensä huonoksi ja riittämättömäksi.

Uusi hyvinvointiasetus on oikeaan suuntaan, m***a siinä on yksi merkittävä käytännön ongelma. 6 tunnin ruokintavälit on hyvä pyrkimys ja minäkin tietysti ymmärrän sen hyödyt. Minua huolettaa, miten yrittäjät toteuttavat tämän vaatimuksen?

Vaihtoehtoina on:
🆘 maksaa työntekijälle, että hän tulee ruokkimaan hevoset aamuyöllä.
🆘 joustaa omista yöunista ja tehdä se itse.
🆘 investoida ruokinta-automaatteihin.

Automaatteihin investointi on pitkässä juoksussa erinomainen asia niin hevoselle, kuin myös yrittäjän omalle jaksamiselle. M***a millä se investointi kustannetaan?

Tunnen hyvin hevosalan yritysten taloustilannetta. Kassassa ei ole rahaa tähän investointiin. Ai pankista saa lainaa? Jos on esittää hyvät tilinpäätökset ja vakuudet, tämä toki onnistuu. Uskallan sanoa, että monelle yritykselle tämä ei ole todellisuutta. Lainoitusta isoon investointiin ei välttämättä oikeasti saa. Osa Suomen ELY-keskuksistakin oli joitakin vuosia sitten tehnyt päätöksen olla tukematta hevosalan yrityksiä niiden huonon kannattavuuden vuoksi. Tämän päivän tilannetta ei tältä osin tiedä, m***a epäilen, että ei se ainakaan parantunut ole.

Kun pidin isohkoa treenitallia, meillä oli enimmillään 42 hevosta 12 eri pihatossa ja niiden lisäksi oli 2 karsinaa. Esimerkiksi yksi yhden hevosen Heinätin-automaatti maksaa tonnin luokkaa. Siitä voi ynnäillä, mitä tämän 6 tunnin ruokintavälin vaatimuksen toteuttaminen olisi maksanut minulle.

Ehdotus:
💡 Jonkun järjestön tulee ottaa hoitaakseen tämän eläinten hyvinvointiasetuksen mukainen investointituki yrityksille. Kun vaaditaan tällainen määre kuin 6 tunnin ruokintaväli, tulee sen vaatimuksen toteutusta tukea.

Muutenkin peräänkuulutan alan järjestöiltä Suomen Hippos ry - Raviurheilu MTK Suomen Ratsastajainliitto ry Hippolis enemmän puuttumista tämän päivän keskusteluihin. Nyt ollaan aika vahvasti "ei kommentoida mitään, niin jos se siitä unohtuu" -moodissa.

Samaan aikaan kun Suomessa on valmisteltu tarpeellinen, m***a väistämättä tallinpitäjille investointipaineita tuova hevosten hyvinvointiasetus, kentällä tapahtuu kamalia. Näin kirjoittaa Kati Susi kolumnissaan.

13/05/2024

Teen nykyään kaikenlaista markkinointihommaa, myös muille somea, m***a omille kanaville en meinaa muistaa jakaa mitään. 🫢 Suutarin lapsi ja silleen.

Tällaista on tuloillaan kovaa vauhtia! Ota seurantaan Koiraliikuntametsä Vireen somet!

26/03/2024

Tässä kuvassa on kolme onnistujaa ja yksi pöllähtänyt puudeli.

Onnistujia ollaan siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa 2,5 vuoden aikana saatiin Amalian yksi jalka kengitettyä ilman rauhoitusta. 💪🏻 Se on itsessään iso voitto. Ei puhuta siitä, että muihin kolmeen jalkaan meni koko tuubi rauhoitusainetta. 😅 Eli siis reilusti 1,5 issikan annos.

Miksi se on iso voitto?

Siksi, että Amalia ei yksinkertaisesti ole pystynyt pitämään jalkaa ylhäällä aiemmin. Lähtötilanne 2,5 vuotta sitten oli täysin hallitsematon huitominen ilmassa olevalla jalalla niin, ettei se ollut mitenkään tahdonalaista toimintaa. Jollain lailla hevosen hermosto käski niin tekemään jopa suuhun annosteltavan rauhoitusaineen vaikutuksessa. Alkuun se rauhoitettiin eläinlääkärin toimesta suoneen pistettävällä aineella. Välillä oltiin ilman takakenkiä, kun niitä ei yksinkertaisesti saanut laitettua. Kyse ei missään kohtaa ollut esimerkiksi opettamisesta tai siitä, ettei tilannetta olisi saatu hevoselle mielekkääksi.

Meillä hevoset rauhoitetaan aina kengitykseen, jos tilanne sitä vaatii, sillä se on mielestäni kaikista paras hevoselle ja turvallisinta kengittäjälle. Jos kyse on opettamisesta, opetetaan rauhassa. Jos kyse on esimerkiksi siitä, että hevonen jännittää ja rauhoittuu syödessään heinää, se saa sen tehdä.

Amalia ei vielä ole saanut omaa postaustaan ja tarinaansa esille, sillä se on osittain edelleen mysteeri meille kaikille. Ostin sen tietäen, että se on jostain rikki ja paljon on syitä löydetty ja hoidettukin. Mitään sellaista ei vielä ole tullut eteen, mikä sinetöisi hevosen kohtalon, vaan kaikki löydökset on olleet parannettavissa. Tämä on kuin sipuli ja aina on saatu kuorittua yksi kerros lähemmäs ongelman syntysyytä. Elämä on silti Amalialle ollut mielekästä ja se on aina innoissaan lähdössä hommiin, eli ei ole ollut syytä miettiä esimerkiksi lopetusta.

Hevoset onnistuvat edelleen yllättämään, vaikka niitä on saanut nähdä satoja. Amalian kaltaista jalan heilutusreaktiota esimerkiksi en ole koskaan kenelläkään muulla tavannut. Joskus hevoset vaan vaativat todella paljon kärsivällisyyttä. Nyt se kärsivällisyys palkittiin yhdellä jalalla!

03/03/2024

Nyt iso osa Suomen eläinkiropratikoista tietää vähän enemmän islanninhevosen erityispiirteistä muihin hevosrotuihin nähden. Sain kunnian luennoida aiheesta heille.

Teoriaosuuden jälkeen Saga ja Amalia saivat vielä hoidot. Oli tosi kiinnostavaa seurata, miten tämä ammattiryhmä jakaa toisilleen tietoa ja omaa käytännön osaamistaan.

Tietoa ei pidä pantata, vaan se on tehty jaettavaksi ja kaikki hyötyvät, kun muut saman alan ihmiset oppivat lisää. Kiitos päivästä! ❤️ Oli erittäin kiinnostavaa ja vuorovaikutuksellista!

Kuvasato jäi vähän vajaaksi, kun unohdin ottaa juuri yhtään! 😅 Luento-osuudestakin olisi saanut tosi kivoja. No, elämä on. Keskityin olennaiseen. 😁

14/02/2024

Ihanaa ystävänpäivää! ❤️

Tässä me kannetaan korttamme kekoon ihmisten välisen kanssakäymisen eteen!

Tullikamarilla pilotoidaan tänään ensimmäistä kertaa Keikkakaveria.

Kyseessä on projekti, jota olen saanut olla tekemässä loppuvuodesta, ihan sen alkumetreiltä asti. Ja nyt se alkaa konkretisoitua! Arvatkaa vaan, miten paljon jännittää! 😍

Tässä on linkki lomakkeeseen, jolla kartoitetaan kiinnostusta. Jos sua kiinnostaisi olla mukana tässä, niin käy täyttämässä!

https://forms.gle/JPZxzQLRLpukPt799

Ja kattokaa nyt, miten hieno logokin tälle on tehty!! 🤩

20/01/2024

Tiedätkö sä, miltä tuntuu aloittaa jotain alusta?

Mulla on oikein herkullinen elämäntilanne alusta aloittamisen suhteen nyt, kun vaihdan alaa. Aiemmin olin alallani tunnettu ja tiedetty tekijä, jolle tuli tietynlaisia asiakkaita. Hirveästi ei tarvinnut edes markkinoida ja asiat sujui sen verran, kun vain ehdin tehdä. Toki oli tehty vuosia hitokseen töitä, jotta siihen pisteeseen oli päästy.

Nyt kun en enää kouluta hevosia tai myy niitä, olen ihan uuden edessä. Saan tutustua kahteen eri alaan ja niiden verkoistoihin vähän niin kuin ulkopuolisin silmin. Opiskelen sekä digimarkkinoinnin johtamista, että tapahtumatuotantoa.

Viikko sitten oli Roudareiden pikkujoulut. Tapahtuma-alan ammattilaisten vuosittainen tapahtuma, jossa palkitaan ansioituneita ja tavataan kollegoja. Oli jotenkin aivan ihanaa tarkkailla vähän ulkopuolisena meininkiä ja nähdä, miten älyttömän lämpimästi ihmiset toisiaan kohtasivat. Siis koko 300 hengen porukka. Juteltiin töistä ja vapaa-ajasta ja varmaan lähes kaikki halasivat toisiaan ainakin kerran. Jotkut useammin. Käsi sydämellä, sellainen asenne ei ole hevosalalla kovin valtavirtaa.

Suoraan sanottuna hevosalaa vaivaa mielestäni näkemyksen puute. Tehdään yksin omissa poteroissaan töitä ja pidetään omaa, tai omien kavereiden tapaa, ainoana oikeana. Katsotaan asioita kapea-alaisesti, ei nähdä kokonaisuuksia. Ne, kenen kanssa asioista jutellaan, ovat usein lähipiiriä tai muuten samassa kuplassa.

Lisäksi hevosihmiset ajattelevat usein, että juuri minä olen pelastanut tämän hevosen, mikä minulla nyt on. Ennen sen elämä oli kurjaa, eli aiempi omistaja oli väärässä. Joskus näin tietysti onkin, m***a ei läheskään aina. Jokainen meistä hoitaa hevosia juuri sillä parhaalla tiedolla, mikä meillä kulloinkin on. Hyvin harva tekee tietoisesti vääriä asioita. Kunnioitetaan ja kuunnellaan toisiamme hevosalallakin. Siitä voi koitua vain ja ainoastaan hyviä asioita.

Tapahtuma-alaa on minulle usein markkinoitu lauseella ”ala on raaka, m***a reilu”. Millä lauseella hevosalaa voisi markkinoida? Haluaisin, että joskus tulevaisuudessa sanalla reilu.

14/01/2024

Sarja omista hevosistani jatkuu Möndullilla.
Sehän ei oikeasti ole minun, vaan parhaan ystäväni Terhin (kuva1) hevonen. Mönkka tulee laskettua yleensä kahdesti, kun kumpikin laskee sen omiinsa. 😅 M***a se on kyllä kahden arvoinenkin.

22-vuotias Mönkka on asunut meidän laumassa vuodesta 2014 asti ja viime vuodet se on ollut minulla ylläpidossa Terhin kiertäessä maailmalla. Sillä oli todettu krooninen keuhkovaiva ja se tuli alunperin enemmän oloneuvokseksi, m***a kuntoutui nopeasti olosuhteiden ollessa hyvät. Keuhkovaiva ovat voimakkaasti kytköksissä olosuhteisiin ja vaikka Mönkan kohdalla lähtötilanne oli huono, se on oireillut tuon vuoden jälkeen vain kolmesti. Kerran saatuaan väärää heinää tallintekijän toimesta ja kerran kun naapuripellolla puitiin viljaa ja pöly leijui Mönkan nenään. Se todella on noin pienestä kiinni.

Ai mikä oli se kolmas kerta? Ahneella meinasi olla 💩 loppu. Makuvettä juodessaan fiini ruokailija veti porot henkeen sukeltaessaan ruokaa ämpärin pohjalta. Silloin kyllä tuli mieleen, että miten ihmeessä tämä eläinlaji on selvinnyt hengissä..

Mönkka on mahtava persoona. Sillä on huumorintajua vaikka muille jakaa. Se on erinomainen työkaveri erityisratsastajien kanssa ja ohjaa turvallisesti kenet vain ratsastuksen saloihin. Vastapainoksi se tarvitsee reipasta menoa ja tajuaakin jos kyydissä on joku kokenut. Silloin kyllä vauhtia riittää ja se on ihanaa!

Mönkasta puhuttaessa täytyy aina kertoa eräs tarina. Useampi vuosi sitten oli sovittu apulaisten kanssa, että minun poissaollessani Mönkka ja toinen ruuna juoksutetaan kentällä. Likat ottivat pojat kentälle ja riisuivat niiltä loimia pois. Joku hyvin Mönkkamainen aivopieru sai sen säpsähtämään kesken operaation, se otti ritolat kentällä ja loimi jäi roikkumaan sen jalkoihin kiinni. Siinä hämmennyksessä se painaa täräytti portista läpi ja hävisi illan pimeyteen. Koppotikoppoti vaan kuului ja ääni loittoni.

Tässä vaiheessa apulaiset tietysti hätääntyivät ja näkivät varmaan sielunsa silmin Mönkan laukkaamassa loimi viittana perässään kohti Teivon ABC:tä.

Yhtäkkiä koppotikoppoti alkoi kuulumaan taas ja ääni tuli lähemmäs. Mönkka juoksi kohti kotia ja loimen sijasta sillä oli kaulassaan lumikola. Luit oikein. Lumikola.

Sain hyvin hämmentyneen puhelun että hevonen on ihmeen kaupalla kunnossa, m***a mitäs tälle lumikolalle nyt tehdään? Nauroin kippurassa ja että ei saisi nauraa, m***a käykää nyt ihmeessä katsomassa, onko jossain lähistön ojassa joku mummo kumossa jos se on yrittänyt huitaista säikähdyksissään karannutta hevosta lumikolalla!

Mysteeri ei koskaan selvinnyt, sillä mummoa ei löytynyt ja lumikolakin oli hävinnyt tallin tienristeyksestä seuraavana päivänä. Miten ihmeessä lumikola oli päätynyt Mönkan kaulaan? Oli miten oli, hevonen oli erittäin viisas ja Teivon ABC:n sijasta tuli kotiin hakemaan apua.

Joskus tulevaisuudessa (toivottavasti hyvin pitkän ajan päästä), kun Mönkasta aika jättää, sille tehdään hautakivi ja siihen laitetaan kuva lumikolasta.

26/12/2023

Kun kesällä -22 sain nuorten hevosen koulutuskokeen suoritetuksi, tiesin seuraavana päivänä töihin mennessäni tallihommien tulleen osaltani päätökseen.

Ajatuksen hilloamiseen omassa mielessä meni tovi ja vasta keväällä -23 alkoi toiminnan alasajo kunnolla. Sitä edelsi kuitenkin iso määrä työtä ja hevosten vähennystä. Kesällä -22 minulla taisi olla noin 15 omaa hevosta ja en halunnut joutua luopumaan niistä kiireellä. Aloin pikkuhiljaa suunnitella, mitä tulevaisuudessa tekisin ja mitä hevosia pitäisin.

Nyt minulla on Suomessa 3 hevosta ja Islannissa 1,5. Suomessa olijoista 1 on minulla ylläpidossa. Kaikki niistä ansaitsee oman tarinansa.

💕 Tritla on 18-vuotias tamma ja olen myyntivälittänyt sen kahdesti. Kolmannella kerralla ostin sen itselleni. Ensimmäisen kerran Tritla tuli luokseni kesällä 2012 isohevosratsastuskoulusta. Odotukseni eivät ihan kauhean korkealla olleet, sillä yleensä vastaavalla taustalla ei tule mukavia tölttäreitä, vaikka hevoset muuten aivan loistavia olisivatkin.

Muistan edelleen, kun ensimmäisen kerran ratsastin Tritlalla. Nauroin ääneen kun sen töltti oli aivan täydellisen puhdasta ja helppoa. Myynti-ilmoituksen laittamisesta kului 24 h ja hevonen oli myyty ja jopa haettu pihasta.

Syksyllä 2018 Tritla tuli meille takaisin myyntivälitykseen. Sanoin tallilaisille, että nyt joku ostohousut jalkaan, tuossa on täydellinen hevonen. Ostaja löytyikin pian.

Lopulta Tritla oli minulla tovin ylläpidossa ja kun silloinen omistaja siitä halusi luopua, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lunastaa se pois. Vaikka olin lopettamassa ja vähentämässä hevosia.

Tritla ei pidä itsestään meteliä. Se on aika vaatimaton tyyppi ja sille käy melkein mikä vaan kun sen kanssa on kaikki asiat kunnossa. Jos ei ole, se tasan tietää mistä narusta tarvitsee nykäistä jos ei halua esimerkiksi lähteä uuden vuokraajan kanssa pihasta pois. 😂

Tritla on sellainen hevonen, joka kaikilla pitäisi olla. Se on nautinnollinen ratsastaa ja helppo kaikessa elämässä. Treenarille Tritla on ollut korvaamaton apu nuorten hevosten koulutuksessa ja se on täydellinen käsihevostyöskentelyn työhevonen.