Elokuvakerho Monroe

Elokuvakerho Monroe Vuodesta 1968 Elokuvakerho Monroe on kerännyt siipiensä alle elokuvista innostuneita ihmisiä. Näytösten järjestäminen on toimintamme keskiössä.

http://filmiliekki.blogspot.com/
https://www.facebook.com/Elokuvakerho/
https://www.facebook.com/MonroenLeffavisa/
https://www.instagram.com/elokuvakerho_monroe/ Seuraavien kappaleiden on tarkoitus antaa kuva elokuvakerhomme toiminnasta. Jos haluat vaikuttaa tamperelaiseen elokuvatarjontaan, tai ehkäpä vain löytää keskusteluseuraa elokuviin ja kulttuuriin liittyen, on Elokuvakerho Monroe sinua var

ten. Onko elokuva elämää tärkeämpää? - Francois Truffaut

Vastaus varmaan riippuu henkilöstä, mutta ainakin sen verran tiedämme, että elokuvakerhot on keksitty niitä ihmisiä varten, jotka pitävät intohimoisesti elokuvista ja haluavat jakaa tuon kokemuksen muiden samanhenkisten kanssa. ”Pitää elokuvista” yksinkertaisena ja absoluuttisena luonnehdintana luonnehtii yksinkertaisesti ja absoluuttisesti myös meitä monroelaisia. Me pidämme elokuvista, ehkä välillä vähän rakastammekin romanttisen ehdottomasti, kuin Truffaut, Godard ja kumppanit konsanaan villillä viisikymmentäluvulla, vuosikymmenellä, jonne suuripiirteinen historioitsija voi huitaisten ajoittaa elokuvakerhojen synnyn. Näinpä illanistujaisissamme onkin katseltu elokuvia Banaanipojista Hula Hula-saarella aina Andrei Tarkovskyn runollisen huumaaviin teoksiin – aina tosissaan, vaan ei totisesti. Ulospäin toimintamme kajastaa elokuvanäytösten ja tapahtumien muodossa. Iso osa toimintaamme keskittyy Elokuvateatteri Niagaran ympärille, sillä lähes poikkeuksetta järjestämme elokuvanäytöksemme Niagarassa yhteistyössä Pirkanmaan elokuvakeskuksen (PEK) kanssa. Kaikkien suomalaisten elokuvakerhojen harmiksi näytöstoiminnan järjestäminen on muuttunut alati hankalammaksi vuosi vuodelta: elokuvien vuokrat ja tekijänoikeudet eivät ole ilmaisia, ja läheskään aina haluttua elokuvaa ei ole saatavilla. Kaikesta tästä huolimatta olemme kyenneet tuomaan kankaille tasokkaita elokuvia vuodesta toiseen. Suomessa elokuvia voi ”vuokrata” elokuvateatterikäyttöön niin maahantuojilta kuin Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista eli Kavista. Kavi on museo, jonne on säilötty lähes kaikki elokuvat, joita Suomessa on valkokankaalle tuotu viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana. Koska laitos on museo, ei sieltä aina haluttua elokuvaa heru, vaikka sellainen katalogista löytyisikin. Elokuvia etsiessämme olemmekin kääntyneet yhä useammin maahantuojien ja levittäjien puoleen. Näitä tahoja suomessa edustavat esimerkiksi sellaiset kuin Future Film, Finnkino ja Cinema Mondo. Esimerkiksi Cinema Mondon kanssa Elokuvakerho Monroella on ollut poikkeuksellisen hedelmällistä toimintaa. Ja levittääpä elokuvia, muun muassa kaikkia Aki Kaurismäen teoksia, ikioma Pirkanmaan elokuvakeskuksemmekin, jonka huomassa elokuvateatteri Niagara toimii. Elokuvien etsiminen ja tuominen kankaalle on monimuotoista ja joskus monimutkaista puuhaa. Kukin näytöksistämme on saanut alkunsa yksittäisen jäsenen ajatuksen siemenestä, josta yhdessä olemme muokanneet jotain laadukasta, jotain erityistä – elokuvatapahtuman. Jos kiinnostuit, niin liity ihmeessä jäseneksemme ja tule tutustumaan toimintaamme. Me monroelaiset olemme aina ja alati avoimia kohtaamaan uusia ideoita, ja ennen kaikkea, ihmisiä.

Jos Sir Sam Neill (1947-2026) olisi tehnyt urallaan pelkästään Jurassic Parkin ja Andrzej Żuławskin Possessionin, nuo ka...
13/07/2026

Jos Sir Sam Neill (1947-2026) olisi tehnyt urallaan pelkästään Jurassic Parkin ja Andrzej Żuławskin Possessionin, nuo kaksi merkkiteosta olisivat riittäneet tekemään hänestä kuolemattoman.

Lähes puoli vuosisataa kestänyt ura alkoi Neillin kotimaassa Uudessa-Seelannissa ja vei hänet Australian kautta maailmanmaineeseen. Kun Sam ei ollut esiintymässä Meryl Streepin vastanäyttelijänä (Rakkauteni, kohtaloni, Huuto pimeästä), psykoilemassa ikimuistoisesti John Carpenterin Hulluuden syövereissä tai tukemassa kotopuolen elokuvateollisuutta (Piano, Hunt for the Wilderpeople), hän sometti letkeästi harrastuksestaan sikafarmarina. Hänet aateloitiin 2022.

Syövän äskettäin selättänyt Neill menehtyi äkillisesti maanantaina, perheensä ympäröimänä.

RIP

Kuka meitä ohjaa? Elokuvahistorian hämmentävin twin movie -ilmiö 🎭Upgrade ja Venom ovat yksi elokuvahistorian kiehtovimm...
10/07/2026

Kuka meitä ohjaa? Elokuvahistorian hämmentävin twin movie -ilmiö 🎭

Upgrade ja Venom ovat yksi elokuvahistorian kiehtovimmista twin movie -pareista. Vaikka toinen on karu kyberpunk-trilleri ja toinen suuren mittakaavan supersankarielokuva, niiden perusajatus on yllättävän sama: vieras voima ottaa ihmisen kehon hallintaansa.

Logan Marshall-Green ja Tom Hardy muistuttavat toisiaan hämmästyttävän paljon, ja molemmat esittävät tavallista miestä, jonka sisällä alkaa elää toinen tietoisuus. Tarinan ytimessä ei ole vain toiminta, vaan jatkuva kamppailu vallasta, identiteetistä ja siitä, kuka lopulta tekee päätökset.

Monien mielestä Upgrade on jopa “parempi Venom”. Sen R-ikärajan mahdollistama väkivalta, tarkkaan harkittu kameratyö ja kylmä teknologinen estetiikka tekevät ihmisen ja vieraan voiman suhteesta aidosti ahdistavan. Venom taas lähestyy samaa asetelmaa vauhdikkaan sarjakuvaviihteen kautta.

Lopulta nämä elokuvat ovat saman idean kaksi eri tulkintaa: toisessa uhka syntyy teknologiasta, toisessa biologiasta. Molemmat tarjoavat houkuttelevan fantasian yli-inhimillisistä kyvyistä, m***a esittävät myös saman kysymyksen: mitä hyötyä on rajattomasta voimasta, jos sen vastineeksi menettää itsensä? Ehkä kaikkein pelottavinta ei ole vieras olento tai tekoäly, vaan se, kuinka helposti olemme valmiita luovuttamaan oman tahtomme saadaksemme oikotien voimaan.

☀️ Helle paukkuu ja kämppä tuntuu painekattilalta? Kaipaatko kunnon vertaistukea tähän nihkeyteen?Otettiin syyniin Olive...
30/06/2026

☀️ Helle paukkuu ja kämppä tuntuu painekattilalta? Kaipaatko kunnon vertaistukea tähän nihkeyteen?

Otettiin syyniin Oliver Stonen vuoden 1997 kuumeinen neo-noir-helmi **U-Turn – käännös helvettiin**, joka on se kaikkien aikojen häiriintynein ja täydellisin hellepäivien elokuva. Se on leffa, joka ei vain sijoitu kesään – se kirjaimellisesti *hikoilee* ja sulaa silmille.
Miksi tämä leffa pitää katsoa juuri nyt, kun mittari hipoo kolmeakymmentä? 👇

🌵 **Viimeinen mestariteos:** Jälkikäteen katsottuna kyseessä on Stonen uran viimeinen täysi viiden tähden elokuva ja joutsenlaulu legendaariselle yhteistyölle luottokuvaaja Robert Richardsonin kanssa.

🌵 **Lämpöhalvauksen estetiikka:** Richardsonin kamera ei valaise aavikkoa, vaan kuluttaa sitä. Ylikylläiset keltaiset ja neonvihreät sävyt luovat Superiorin pikkukaupungista helvetin esikartanon, jossa moraali mätänee samaa tahtia kuin Sean Pennin esittämän Bobbyn Mustangin jäähdyttimen letku.

🌵 **Groteski galleria:** Billy Bob Thorntonin limaiseksi mekaanikoksi muuttuva Darrell, Joaquin Phoenixin arvaamaton TNT sekä Nick Nolten ja Jennifer Lopezin kieroutunut valtapeli virittävät Bobbylle ansan, josta ei ole ulospääsyä.

🌵 **Morriconen nerous:** Legendaarisen Ennio Morriconen musiikki sykkii taustalla kuin mekaaninen, armoton kello – kunnes leffan julma, sysimustan ironinen loppukohtaus pamahtaa ruutuun Peggy Leen säestämänä.
Tämä elokuva ottaa klassiset amerikkalaiset myytit tiestä ja vapaudesta ja kääntää ne säälimättömästi itseään vastaan.

Käy lukemassa koko syväanalyysi ja visuaalinen perkkaus suoraan blogista! Linkki tässä (löytyy myös biosta):
🔗 https://filmiliekki.blogspot.com/2026/06/kuumeen-ja-korruption-anatomia-oliver.html?m=1

Elokuvakerho Monroe toivottaa hyvää juhannusta kaikille! Roihukoon kokkonne kuumana!
19/06/2026

Elokuvakerho Monroe toivottaa hyvää juhannusta kaikille! Roihukoon kokkonne kuumana!

Jos The Children’s Hour sai olon apeaksi, Monroen pride-henkisen double billin toinen suositeltu leffa on omiaan nostama...
12/06/2026

Jos The Children’s Hour sai olon apeaksi, Monroen pride-henkisen double billin toinen suositeltu leffa on omiaan nostamaan mielialaa.

Mike Nicholsin The Birdcage, kotoisasti Lainahöyhenissä (1996) on sekin alkujaan näyttämöltä kotoisin: Jean Poiret’n ranskalainen farssi La Cage aux Folles kääntyi ensin menestyselokuvaksi Hullujen häkki (1978), sitten kasarin Broadway-musikaaliksi ja lopulta mainituksi ysärin hittikomediaksi. Keski-ikäinen homopari Armand ja Albert joutuvat esittämään streittareita Armandin pojan konservatiivisille appivanhemmille. Tehtävä ei ole helppo: alakerran baarissa pyörii täyttä häkää menestyksekäs drag-show ja pariskunnan elämäntavat eivät muutenkaan ole TV7-yleisön mieleen. Robin Williams (esittämässä -anteeksi vain- straight mania) ja tämän diivaileva rakastettu Nathan Lane ovat erinomaisessa vedossa. Vaikka Williams saa muutamankin loistohetken (John Wayne -imitaatio ja koreografiapotpuri ovat kyljet reväyttäviä tuokioita), Broadway-veteraani Lane vetää näyttelijänä ja koomikkona sittenkin pitemmän korren. Gene Hackman republikaanisenaattori tosin meinaa varastaa shown pariinkin otteeseen. Veitsenterävästä käsikirjoituksesta vastaa Nicholsin lavashow-vuosien koominen aisapari Elaine May.

Lainahöyhenissä tekee pohjimmiltaan hyväntahtoista pilkkaa niin Floridan South Beachin vapaamielisestä bileyhteisöstä, kuin kristillisen oikeiston takakireästä hyveellisyydestäkin. Hackmanin senaattori ei ole pohjimmiltaan paha tai edes tekopyhä, toisin kuin moni The 700 Clubin tosielämän öykkäreistä.

Nuorena parina nähdään siloposkiset Dan Futterman ja Calista Flockhart, jälkimmäinen aivan Ally McBeal -tähteyden kynnyksellä. Ensemblen täydentävät Dianne Wiest, Christine Baranski ja campia latinopalvelijaa nupit kaakossa ja vähän muuallakin esittävä Hank Azaria. Emmanuel Lubezkin sävykäs kuvaus saa South Beachin näyttämään miltei paratiisilta.

The Children’s Hourin tavoin Lainahöyhenissä on katsottavissa Prime Video -suoratoistopalvelussa.

Pride-viikon kunniaksi Elokuvakerho Monroe suosittelee ajankohtaan sopivaa double billiä kotisohvalle. Toinen mainituist...
12/06/2026

Pride-viikon kunniaksi Elokuvakerho Monroe suosittelee ajankohtaan sopivaa double billiä kotisohvalle. Toinen mainituista elokuvista käsittelee aihetta melodraaman keinoin, toinen feelgood-hengessä.

Elokuvista ensimmäinen on Lillian Hellmanin samannimiseen näytelmään perustuva Huhu (The Children’s Hour, 1961). Löyhästi tositapahtumien innoittama elokuva oli William Wylerin ensimmäinen ohjaus Oscar-hirmu Ben Hurin jälkeen. (Tuon elokuvan queer-teemat rajoittuivat lähinnä Stephen Boydin campiin roolityöhön Messalana.)

Shirley MacLaine ja Audrey Hepburn esittävät tyttökoulun opettajia, joita syytetään aiheetta lesbosuhteesta. Erään oppilaan päähänpistosta alkunsa saanut huhu ravistelee pikkupaikkakuntaa perin pohjin ja uhkaa tuhota naisten uran ja elämän.

William Wyler filmasi näytelmän ensimmäisen kerran vuonna 1936, tuolloin nimellä These Three (Nämä kolme). Ajanmukainen tuotantokoodi kielsi kaikki queer-vihjaukset, niinpä elokuvasovitus päätyi hampaattomasti käsittelemään heteroseksuaalista salasuhdetta ja väitettyä kolmiodraamaa.

Wyler ei ollut lopputulokseen tyytyväinen ja tarttui tekstiin uudemman kerran vuonna 1961. Avoin seksuaalisuus oli tuolloin yhä pannassa, m***a melodraama palaa uusioversiossa aivan eri liekillä. Etenkin MacLaine tekee unohtumatonta työtä vanhapiikana, joka kauhukseen tajuaa oikeasti rakastavansa Hepburnia. Jälkimmäisen miesystävää esittävä James Garner jää tarinassa pitkälti statistiksi. MacLaine ja Hepburn olivat valmiita esittämään naisten suhdetta fyysisemminkin, m***a siihen aika ja Wyler eivät olleet vielä valmiita.

Huhu (The Children’s Hour) on katsottavissa Prime Video -suoratoistopalvelussa.

☀️🔪 BODOM 66 VUOTTA: TOSIELÄMÄN SLASHER ⛺️Tänään  5.6. tulee kuluneeksi tasan 66 vuotta siitä kohtalokkaasta suviyöstä v...
05/06/2026

☀️🔪 BODOM 66 VUOTTA: TOSIELÄMÄN SLASHER ⛺️

Tänään 5.6. tulee kuluneeksi tasan 66 vuotta siitä kohtalokkaasta suviyöstä vuonna 1960, kun suomalainen kesäidylli särkyi Bodom-järven rannalla. Kyseessä ei ole vain maamme rikoshistorian synkin mysteeri – se on reaalimaailman hyytävä esikuva Hollywoodin slasher-kauhulle.

Miten on siis mahdollista, että vuoden 1960 todelliset tapahtumat Bodomilla noudattavat miltei profeetallisen tarkasti sitä anatomiaa, josta tuli 20 vuotta myöhemmin Hollywoodin tuottavimman genren selkäranka?

Kun amerikkalaiset ohjaajat loivat 1970- ja 80-luvuilla teinikauhun kuvaston (Friday the 13th, Halloween), he uusiokäyttivät kaavaa, joka toteutui Bodomilla jo kauan ennen koko lajityypin keksimistä.

Neljän nuoren eristäytyminen villiin luontoon loi pohjan tragedialle, jossa ohut telttakangas antoi valheellisen suojan tunteen, m***a vangitsi heidät lopulta puolustuskyvyttömäksi loukuksi.

Kyseessä oli myös puhdas päivänvalokauhu (daylight horror), sillä isku tapahtui aamunkoitteessa klo 4–6 välillä auringon jo noustua, keskellä lintujen laulua ja ilman varjojen armollista suojaa. Luonnon siimeksestä iskenyt pahuus jäi täysin kasvottomaksi ja motiivittomaksi kuin Jason Vorhees konsanaan, jättäen jälkeensä vain yhden trauman kantavan eloonjääneen.

Tässä mielessä Bodom on täydellinen, elävä elokuvallinen myytti. Koska tapaus on pysynyt pimeänä 66 vuotta, murhaaja on voitu elokuvallisessa mielessä muovata miksi tahansa: kioskipitäjäksi, Hans Assmanniksi tai metsän henkiolennoksi.

Yhdysvalloissa tapausta onkin analysoitu true crime -dokumentteja myöten otsikolla "The Real Friday the 13th." Se oli osa sitä eurooppalaista todellisuutta (kuten Italian Firenzen hirviö), joka opetti ”isolle maailmalle”, ettei luonto ole enää turvapaikka.

Se osoittaa, että suurin kauhu ei synny siitä, mitä hirviö tekee valkokankaalla, vaan siitä tiedosta, että jossain päin maailmaa – meidän omissa metsissämme – se tapahtui oikeasti, eikä kukaan tiedä kuka sen teki.

Tämä on pohjustus osana Monroen kesäelokuvien esseetä, joissa pureudutaan pohtimaan kesää elokuvien kautta.

Monroe nosti maljan Monroelle! 1. kesäkuuta 1926 syntyi rakastettu ja ihmetelty, väheksytty ja palvottu, muotitettu ja k...
01/06/2026

Monroe nosti maljan Monroelle! 1. kesäkuuta 1926 syntyi rakastettu ja ihmetelty, väheksytty ja palvottu, muotitettu ja kadehdittu Marilyn Monroe. Tänään hän täyttäisi sata vuotta. Myytti Marilynista elää vahvana. Yhä uudet sukupolvet saavat löytää komedienne-Monroen, laulajatar-Monroen, seksisymboli-Monroen, kunnianhimoisen älykkö-Monroen ja etsiä myytin takaa ihmistä. Marilyn Monroe on kuin kaleidoskooppi; imagoiltaan kirjava, muotteihin mahtumaton, sekä instituutio että kapinallinen.

Tässä moniaassa hengessä toimii myös hänen mukaansa nimetty elokuvakerho Monroe. Malja Marilynille!

Osoite

Tampere

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Elokuvakerho Monroe :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Elokuvakerho Monroe :lle:

Oikopolut

Jaa